TUESDAY and it was back on the field again. Se on ehkä yks kivoimmista tunteista, kun pitkästä aikaa saa laittaa nappikset jalkaan ja kirmata kentälle! Treenipeli meniki tosi kivasti ja saatiin voittokotiin (7-2), kuukauden tauko näky kyl pelissä mut hauskaa oli ja lopputulos miellytti :)
Nyt ennen ku saadaan normi treenit taas pyörimään ni pitäis käydä salilla ja omatoimisella lenkillä + käydään potkimassa kerran viikossa joukkueen kans.
Tänään (lauantaina) pidettiin LoPan kauden viralliset päättäjäiset. Junnujoukkueiden pelaajien vanhemmat ja huoltajat pelas vastakkain ja niiden pelien jälkeen oli kaikkien joukkueiden palkintojen jako.
Jokaisesta ikäsarjasta palkittiin paras pelaaja ja niiden lisäks oli myös 'vuoden...' titteleitä.
En odottanu kantavani kotiin mitään pystiä ja tiesin ettei ainakaan b-tyttöjen tai Naisten puolesta niin tulis käymäänkään. Päästiin kohtaan vuoden 2011 tyttöpelaaja ja olin kuulevinani että edessä kuulutettiin mun nimi. En kuitenkaan reagoinu siihen välittömästi koska kuvittelin et kuulin harhoja. Muutaman sekunnin ja yhden joukkuetoverin nauravan huomautuksen jälkeen kävelin hymyssäsuin noutamaan pystiä :)
Tammikuussa mulla tulee täyteen 5vuotta jalkapallon parissa, enkä kadu hetkeäkään♥!
Sun pitää pysähtyy välil, välil se on parempi pelkästään kelaa, ketkä pitää sua oikeesti kaverin
se tunne kun päässä pyörii 1000 asiaa samaan aikaan
Kaikki pirut mun päässä, tanssii eri rytmeissä balettii
itkin pitkästä aikaa..
..ja paljon
venaan kunnon treenaamista niiin paljon, se on ainoo tapa tyhjentää ajatukset ja ihan sama miten huonolla fiiliksellä on lähteny tarpomaan treeneihin, kentältä lähetään silti aina hymy huulilla
ei oo mitään yhtä terapeuttista, ku puhuu vanhan ystävän kanssa asioista
It has been a long time since i last wrote to you.. i'm very sorry about that. It's just that there has been so much going on past these few weeks, and i just haven't had the time to write. I'll make it up to you, and start writing more often, i promise.
Mulla on ollu ehkä maailman sekasin viikko.. niiiiiiiin paljon kaikkee ihme säätöö kavereiden kanssa ettei oo tottakaan. 'Hankkiudu ihmisten seuraan ketkä tekevät päivistäsi parempia, vältä ihmisä jotka saavat hymyn pois kasvoiltasi.' - niin totta!
Kasvoin sentin viime vuodesta, tuli entistä lyhyempi olo. Terveystarkastus aiheutti jännittämistä koko viikon ajaks, mutt loppujen lopuks ei se ollu mitenkään hirvee? Puhuttiin vaan kyselylomakkeen kohdista, tarkistettiin mun kuulo ja näkö ja katottiin paino/pituus. Kaikki oli OK, thank god :)
Se tunne kun laulaa ja hymyilee. Se tunne kun viettää aikaa seurassa, jossa ei voi olla nauramatta. Se tunne kun selviää espanjan kokeesta. Se tunne kun suunnittelee tulevaisuuttaan ja asettaa unelmia. Se tunne kun rupee melkeen itkemään, koska treenit peruuttiin. Se tunne kun kuulee itestään niin paljon p*skaa et ei enää edes jaksa välittää mitä muut ajattelee.
Haluan kipeästi kentälle, kuukauden tauko = yhtä helvettiä! Tiistaina sitte on ihana nappisten ja tekonurmen jälleen näkeminen, i can't wait <3
Nyt kaiken pitäis olla ihan hyvin, ja nii onki. I'm happy :)
Love, Sara
xoxo
ps. käytiin kattomas HJK-Haka peli Sonerastadionilla,
